Jouluilua

Joulukin se tuli ja meni. Päätin viime viikolla, että nyt on aika lopettaa ajatteleminen ja alkaa hommiin. Tein joulusiivot. Siinä se. Siivouksen jälkeen on taas ollut aikaa ajatella :)

Oikeasti olen viettänyt oikein mukavan joulun ihanien ihmisten seurassa. Vieraita on käyny kylässä joka päivä joten vilskettä on riittänyt. Kiitos käynnistä Jonni, Glen, Janne, Noora, Ari, Ile, Elina, Eeva, Senni, Kirsikka, Lauri & Ilmari. Oli aivan HUIPPUA nähä teitä kaikkia :)

Nyt tässä voi jo varmaan alkaa asennoitua uuden vuoden vastaanottamiseen. Talvikin sieltä näyttää ennusteiden mukaan tulevan. Oujee!!

Lomalla on aikaa ajatella

Niin. Lomalla on aikaa itselle ja omille ajatuksille. Täytyy myöntää, että aika pian sain työajatukset pois mielestä. Viikonloppuna käväistiin Oulussa ja nyt olen kaksi päivää VAIN lomaillut. Aikani olen kuluttanut sohvalla Frendejä katsoen. Se on ollut oikein hyvä, mutta nyt jo alkaa kaipaamaan vähän jotain tekemistä.

Ja nyt niitä ajatuksia joille on ollu aikaa (eihän näissä mitään järkeä ole, mutta angstaampa silti):

Kaikenmaailman salaliitot. Olen tässä jo hetken aikaa seuraillut useita blogeja tuolla Internetin ihmeellisessä maailmassa. En nyt nimeä ko. blogeja, koska en suurin surminkaan niitä halua mainostaa... Blogien lisäksi olen myös tutustunut kotiin kannettuun Huuhaa-palkittuun Magneettimediaan. Nämä blogit ja Magneettimedia ovat kunnostautuneet oikein urakalla tällä salaliittosaralla. Juttuja lukiessa tulee mieleen, että mikä ihme ihmisiin on mennyt.

Japanin maanjäristys ei ollut oikeasti luonnonkatastrofi, vaan se oli aiheutettu HAARPilla. Ja Libyan Gaddafi oli oikeasti hyvä jätkä joka piti kansalaisistaan hyvää huolta. WTC-tornit räjäytettiin amerikkalaisvoimin ja holokaustia ei ole tapahtunut. Tässäpä muutamia esimerkkejä joihin olen törmännyt. Hieman yleistäen voisin sanoa, että kaikessa on takana juutalaisten/illuminatien/maailmanhallituksen tms. salaliitto. Ja MINÄ, joka pidän tätä huuhaana, olen vain lammas, joka tykkää pistää pään pensaaseen... Okei. Whatever.

Ai niin. Hulluinta minusta on se, että ihmiset ovat valmiita luopumaan omasta terveydestään tällaisen humpuukin takia. Rokotuksia jätetään ottamatta ja syöpääkin voi kuulemma hoitaa kotikonstein...

Salaliittointoilijat eivät mielellään puhu salaliitoista eivätkä he myöskään esitä vaihtoehtoisia teorioita. He vain kysyvät kysymyksiä.

No, kai tämä on jokin uusi tämän ajan uskonto. Jonkinlaista uskonnollista kiihkoa näissä jutuissa on havaittavissa.

Tämä oli minun näkemykseni asiasta ja oikeastaan vain pieni pintaraapaisu. Asiasta voisi vuodattaa tekstiä kappaletolkulla, mutta siihen minulla ei ole aikaa eikä oikeastaan kiinnostustakaan. Mikäli asia kiinnostaa, kannattaa kaivella netin syövereistä lisää matskua. Mutta jos ei kiinnosta, ei kannata. Ei se ole ehkä sen väärti. Turhaan minäkin oikeastaan tästä edes angstaan. Aluksi angstasin, nykyään lähinnä huvitan itseäni noilla jutuilla. :)

Facebookin Timeline ja älytön hysteria yksityisyydestä. Oijjoij! Kyllä nyt on yksityisyys mennyttä ja elämä pilalla, kun FB julkistaa SINUN elämästäsi IHAN KAIKEN! Paitsi että ei julkista. Sinne Timelineen ei tule yhtään mitään mitä et ole sinne jo julkisesti aiemmin kirjoittanut. Sinne ei tule Inbox-viestejä enkä toistaiseksi ole nähnyt siellä nettiselailuhistoriaanikaan. 

Jos ei halua elämästään nettiin kirjoittaa, ei ehkä kannata sitten olla Facebookissa.

Itse päivitin tänään tuon hirmuisen pelottavan Timelinen. Hyvät nauruthan sieltä sai, kun vanhoja päivityksiä ja seinäkirjoituksia luki.

Mutta miksi uutisointi asiasta on ollut sellaista kuin se on? Miksi ihmiset suhtautuvat niin vihamielisesti Facebookiin, varsinkin kun ovat siellä ihan omasta tahdostaan? Minusta Facobookin uudistus oli kiva ja minä tykkään Facebookista. Mietin tuossa männä päivänä, että voisinko olla ilman Facebookia. Voisin varmasti olla. Aluksi tuntuis vaikealta, mutta siihenhän tottuis. Eri asia on kuitenkin se, että minä en halua olla ilman Facebookia. Sen kautta on aika mutkatonta pitää yhteyttä ja muutenkin se on aika mukava.

Olikohan mulla muuta? Oon kyllä miettiny tässä loman aikana monenlaisia asioita, mutta ne tuntuu jotenkin typeriltä noiden ylläolevien jälkeen :D Joten antaapa olla.

Nyt aion lomailla ja ottaa rennosti. Ajattelen ehkä vielä vähemmän, kuin mitä olen tähän saakka ajatellut. Kohtapa tuota voisi painua pehkuihin ja aloittaa jo tavaksi muodostuneen salaliittoblogisurffailun ;) Sillä saa hyvin unenpäästä kiinni!

Lammas kuittaa ja pistää päänsä pensaaseen.

                                                                                  BÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

Alkaispa jo se lomalomalomaloma!!!

Voi tätä loman odotusta. Töistä ei tule mittään eikä mistään muustakaan (eli opiskelusta ja yhistyshommista, perkule). Ootan vaan, että alkaispa jo. Pari töipäivää vielä ja sitten se ois tämä lukukausi pulkassa. Jei! Jotensakki on kuitenki semmonen fiilis, että ei oikein ole mennyt tämä lukukausi putkeen. Ihan niinkuin ei vieläkään olisi päässyt käyntiin kesäloman jäljiltä... Uusi yritys sitten uuden vuoden puolella.

Palatakseni vielä viime viikonloppuun... Oli kyllä niin kivaa, että sekin varmaan vaikuttaa tähän normiarkeen. Ei nappaa nimittäin. Ois kiva vaan rellestellä keikoilla :D Mutta ei kai se sovi. Ja mille keikalle mää nyt yhtäkkiä pääsisinkään?! Onneks ens viikonloppuna on kuitenki parit pikkujoulut eli soitannan ja ystäväin seurassa menee viikonloppu. Jei (jo toisen kerran)!

Näihin tunnelmiin päätän tältä erää. Asiaa ois kyllä enemmänki, mutta en saa sitä oksennettua aivoistani ulos.

... kerää minut talteen
    vie täältä pois
    palaseni talteen
    siivoa pois....

Osa niistä viisaita, osa ei...

Pelkään, pääni pettää

Happoradiokrapula

Kah. Tulipa viikonloppua fanityttöiltyä oikein urakalla. Kaks keikkaa kahtena peräkkäisenä iltana. Ja nyt on krapula. Henkinen sellanen.

Kaikki lähti liikkeelle torstaina, kun Ainoliisa junaili meille. Luvassa oli aikaa ystävän kanssa ja vieläpä ilman kiirettä! Ihanaa oli rupatella ja pöljäillä :)

Perjantaina yritettiin shoppailla Ylivieskasta keikkavaatetta. Eihän sitä löytynyt. Uhkasin jo alasti lähteä. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnu. Oli nimittäin aika huono keli.

Perjantai-ilta tuntui matelevan. Kympiltä nakattiin pojat baariin ja huristeltiin Haapajärvelle. Minäpä olinkin kuskina. Aateltiin, että lieköhän on baariin jonoa. Tympiä olis ollu jonottaa, kun kylmäkin oli jo valmiiksi. Vaan eipä ollut baarin edessä jonoa. Äkkiä siis sisälle ja kamppeet narikkaan. Narikka yllätti iloisesti, kun se ei maksanut mitään :)

Siinä sitten aikamme pähkäiltiin, että ollaanko hurjia ja tilataan siiderit. Yhdenhän voisi juoda, kun kotiinlähtöön on vielä monta tuntia. Päätettiin tilata. Tuli entistä kylmempi, ko piti kiskoa kylmää siideriä jäillä. Tanssimaanhan siinä piti mennä, että lämpeni. DJ soitti paskaa musaa ja samoja biisejä koko illan. Mietittiin, että pitäiskö sille antaa rahaa, että voi ostaa uusia kokoelmalevyjä... Herrat popparitkin tuli vilaukselta nähtyä. Varmaan pohtivat, että ei tänne saatana ketään tuu, kun baari oli lähes tyhjä.

Keikan alkua saatiin kyllä sitten odotella. Piti nimittäin sitä väkeä odottaa paikalle. Keikka starttasi vasta klo 1.00. Vähän liikaa vanhalle. Olin ihan jo poikki ennenku keikka ehti alkaa. Onneksi keikka oli hyvä, ja herrat popparitkin aika viihdyttäviä. Lavallakin lie hyvä meno ;)

Keikan jälkeen vielä notkumista ja rupattelua. Good times.

Kotimatka sujui leppoisissa merkeissä. Oli kiva tajuta, että tämä lystihän jatkuu vielä huomennakin! 

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Ouluun yhden maissa. Poikettiin Zeppelinissä, kun uhkana oli taas baarikeikka ilman vaatteita. Uhka oli todellinen vielä Zeppelinin reissun jälkeenkin, mutta sain lopulta vaatetta päälle. Olis ollu taas taksijonossa kylmä ihan alasti.

Ei se ilta silti ihan putkeen menny. Ekaks myöhästyttiin bussista ja kun juostiin lumisateessa, niin tukka meni liiskaksi. Sitte saatiin maailman oudoin taksikuski joka todellakin oli maailman oudoin. Tukka liiskana rynnittiin baarijonoon ja lopulta sitten baariin sisälle. Vaikeuksien kautta voittoon, sanoisin. Jouhevasta sisäänpääsystä on kiittäminen erästä nimeltämainitsematonta herrasmiestä. Illan pelastus, suorastaan.

Taas sai odottaa keikkaa. Odottaessa sai rampata vessassa (siiderin juonnin ihanuus) ja jonottaa baaritiskille. Ja ei ollut muuten oululaisen DJ:n levylaukku juuri haapajärvistä DJ:tä kummempi.

Keikka alkoi taas kohtalaisen myöhään (saamieni tietojen mukaan miksaustaiteilija Kulju oli joutunut poliisin huostaan... Sisäpiiriläiseltä saadun tiedon mukaan kyse ei kuitenkaan ollu mistään vakavammasta :)). Keikalla paikka yleisössä oli huono ja sainpa yhden känniääliön oluet päälleni. Kaikesta vastustuksesta ja oluenhajuisista vaatteista ja tukasta huolimatta keikka oli hyvä ja meininki mainio.

Keikan jälkeen oli vuorossa taas hengailua ja rupattelua hyvässä seurassa.

Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan ja vuorossa oli kärvistelyä taksijonossa. Kaikenlaista juttua taksijonossa tuli kuunneltua. Juttujen taso oli sitä luokkaa, että korvat vuosivat verta ja kainompaa hävettää vieläkin. Lopulta päästiin taksiin ja sitä kautta kotiin nukkumaan.

Mitäpä sitä sitten jäi viikonlopulta käteen? Univelkaa monta tuntia, lompakko täynnä kuitteja, oluenhajuiset vaatteet + laukku, mutta silti hyvä fiilis ja hyviä juttuja. Kiitos näistä (hyvästä fiiliksestä ja jutuista) Ainoliisalle ja muille asianomaisille. :) 

Nyt olo on kuitenkin vähä tyhjä ja hatara. Milloin on seuraava kerta?!

a song and a reason

Viime viikolla käväisin mutkan Oulussa katsomassa Kemopetrolia. Ei voi muuta sanoa kuin että olipa kertakaikkia MAHTAVA keikka. Laura on ihana ja koko bändi on ihana! <3 Biisit (sekä uudet että vanhat) toivat aivan verrattomasti livenä ja tunnelma oli kerrassaan hypnoottinen. Sen koommin en paljo muuta olekaan kuunnellut kuin sitä Kemopetrolin uusinta levyä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan :)

Tässä levyltä pieni maistiainen:

Kemopetrol - Changing Lanes

Keikkatunnelmia kuvien muodossa:

Kiitos Annukalle keikkaseurasta. Oli oikein mukavaa :)

Ensi viikonloppuna olisi sitten vuorossa Happoradioilua Ainoliisan seurassa oikein urakalla. Ensin perjantaina Haapajärvelle ja sitten lauantaina Ouluun. Pölijää, tiietään, mutta mennään silti. Kerrankos tuota.

Muutenpa elämä menee vanhalla mallilla. Koiria lenkitellään ja töissäkin koitetaan käydä ;) Mausteena tässä sopassa on sitten opiskelu. Minä onneton keksin rueta opiskelemaan terveystietoa verkko-opintoina avoimessa yliopistossa. Ei mitään järkeä, mutta ei sitä nyt enää voi keskenkään heittää. Ei vaan päytevyyttä tässä havittelen siihenkin aineeseen tuonne opetuspuolelle. Tämä ja ensi vuosi kai tässä työn ohessa opiskellessa menee.

Joulua odotellessa. Ei kai tässä muuta. :)