Varokaa vihaista karppia,

kun se vieroittaa itseään sokerista...

Tänä jouluna minusta tuli aikuinen.

Miten ihmisestä tulee jouluna aikuinen? No sillä tavalla, että saa lahjaksi ompelukoneen :D Tai siis näin ainakin minun mittapuullani. Heitin äitille vitsinä, että ompelukone olis kiva (tai siis tosissaan olin, että se olis kiva, mutten oikein jaksanut uskoa, että sitä lahjaksi saisin - onhan niillä hintaa). Vaan olihan se oikeasti kiva, kun sellainen paketissa oli. Kerrankin yllätyslahja :) Yleensähän sitä tässä iässä jo suurimman osan lahjoistaan tietää. Yllätyslahjat on aina kivoja. Äiti osasi yllättää muutenkin. Äitiliini oli neulonut minulle uudet mustat kynsikkäät, kun vanhat meni hukkaan ja H&M:n kynsikkäät oivat luokattoman huonot. Nyt minulla on mustat, villaiset, itsetehdyt, kunnolliset kynsikkäät. Elämä hymyilee. Kynsikkäät ovat parhaat talvihanskat tällaiselle kuumakallelle... Ainoa juttu, missä kynsikkäät eivät toimi, on auton tankkaus. Siinä tulee vilu.

Niin. Lista on lyhyt, mutta laadukas. Sain siis joululahjaksi ompelukoneen, kynsikkäät, pipon, kirjan (R. Dawkins: Maailman hienoin esitys), pitkät kalsarit (ahh, parhautta), Blue-ray -soittimen, Ismo A:n levyn (oujee) ja ihanan lehmäkorun :) Sitte lisäksi tuli lukuisia kolhoosilahjoja tuon ukkokullan kanssa. Kovin aikuismaista, sanon minä.

Mitäpä sitä jouluna sitten muuta... No, olen syönyt hiilareita ja se kyllä tuntuu. Äitin tekemistä karjalanpiirakoista möisin vaikka sieluni, saati sitten karppausperiaatteeni.... Karjalanpiirakoita ja karkkia on tullut vedettyä ihan urakalla sillä seurauksella, että eilen illalla oli jokseenkin huono olo. Tämä aamu alkoi hienosti karppauksella, mutta päivä jatkui pizzalla, suklaakakulla, siiderillä/oluella ja Fazeruin sinisellä. Noooo... jospa sitä jouluna saa vähä lipsua. Pitää vain palata mahdollisimman pian karppausruotuun, ettei sokerista vieroittautuminen käy taas kovin vaikeaksi. Ja 5 kk:n "työtä" (useampi pudotettu kilo ja reilusti pienempi vaatekoko) ei haluaisi valuttaa hukkaan. Ja nyt sen huomaa, miten karpatessa olo on parempi. Ei tätä hiilarimättöä kovin suuri ikävä ole. Jatkamme siis karppausta ensi tilassa (kunhan jouluherkut on syöty pois).

Kaksi viikkoa olisi vielä lomaa jäljellä. Mahtavaa, kun saa nukkua aamulla pitkään. Mitenkähän sitä sopeutuu taas työelämään, kun se koittaa tämän loman jälkeen... ARGH! Vaan enpä sitä tässä aio turhaan murehtia. Lomailen, ja nautin elämästä. :)

Ilmasto"asiantuntija"

Miten pääsee ilmastoasiasntuntijaksi? Minä ajattelisin niin, että ilmastoasiantuntijaksi pääsee, jos on opiskellut esim. klimatologiaa ja miksei jotain muutakin vastaavaa tiedettä. Mutta jos ilmastoasiantuntijaksi pääsee lukemalla humanistisia tieteitä tai politiikkaa, niin missä mennään metsään... En sano, että itsekään olisin mikään ilmaston asiantuntija, mutta huvittaa (ja hirvittää) se, että mitä kummallisimmilla, ei lainkaan luonnontieteellisillä meriiteillä, päästään ilmasto"asiantuntijaksi". Vai enkö minä vain tiedä mitä asiantuntija tarkoittaa?

Muutoksen tuulia töissä ja muuten ihan sitä samaa vanhaa...

Töissä puhkuu ja puhisee, nimittäin uudet tuulet. Olemme saaneet uuden työkaverin. Hauskaa tässä on se, että työkaveriksi alkoi meijän Annu. Hyvä Annu! En tiiä miten pitkäaikaseksi työkaveriksi se Annu nyt alkoi, mutta toivottavasti ei ihan heti oo lähössä ;)

Käväsin tiistaina Oulussa koulussa. Osallistuin biologian ja maantieteen opettajien täydennyskoulutukseen (sen järjesti Palmenia). Aiheena oli väestönkasvu ja globalisaatio. Olipa mielenkiintoinen päivä. Varsinkin kaksi luentoa antoi kovin paljon ajattelemisen aihetta ja innostuin jopa aiheista, jotka eivät aiemmin kovasti ole kiinnostaneet. Varsinkin luento globalisaatiosta oli innostava ja mukava. Niin, ja tietysti informatiivinen.

Viime viikolla sain vihdoin ja viimein sen lääkäriajan, ko ei tuo käsi hellitä. Sain lääkekuurin ja lähetteen fysioterapiaan. Kädessä on tuolla olkapäässä taas joku jänteen ja luun yhdistymiskohta tulehtunut (jippii). Koitetaan nyt hoitaa se kuntoon ja katellaan sitte taas mikä paikka seuraavaksi tulehtuu. Lääkekuurin alotin vasta tällä viikolla, joten tehoa odotellaan (menee kuulemma jonkin aikaa). Käväsin myös jäsenkorjauksessa, mutta tällä kertaa se ei oikein toiminut (eri korjari kuin aiemmin). Koitetaan nyt pärjäillä.

Karppauksesta huolimatta olo on aika naatti. En usko, että tähän olotilaan auttaa mikään... tai no auttaa yks juttu. Aurinko nimittäin ja auringossa varsinkin se, että se pysyy taivaalla vähän pidempään. Pimiä väsyttää. Sille ei maha mittään. Voisin aivan hyvin vaipua talviuneen marras-joulukuuksi. Ei tekis tiukkaa :)

Jospa tästä meniski saunan kautta nukkumaan. Johan se kello on seittemän :D Huomenn a juhlistetaan töissä Suomen itsenäisyyttä, joten reesinä täytyy olla.