Tänä jouluna minusta tuli aikuinen.

Miten ihmisestä tulee jouluna aikuinen? No sillä tavalla, että saa lahjaksi ompelukoneen :D Tai siis näin ainakin minun mittapuullani. Heitin äitille vitsinä, että ompelukone olis kiva (tai siis tosissaan olin, että se olis kiva, mutten oikein jaksanut uskoa, että sitä lahjaksi saisin - onhan niillä hintaa). Vaan olihan se oikeasti kiva, kun sellainen paketissa oli. Kerrankin yllätyslahja :) Yleensähän sitä tässä iässä jo suurimman osan lahjoistaan tietää. Yllätyslahjat on aina kivoja. Äiti osasi yllättää muutenkin. Äitiliini oli neulonut minulle uudet mustat kynsikkäät, kun vanhat meni hukkaan ja H&M:n kynsikkäät oivat luokattoman huonot. Nyt minulla on mustat, villaiset, itsetehdyt, kunnolliset kynsikkäät. Elämä hymyilee. Kynsikkäät ovat parhaat talvihanskat tällaiselle kuumakallelle... Ainoa juttu, missä kynsikkäät eivät toimi, on auton tankkaus. Siinä tulee vilu.

Niin. Lista on lyhyt, mutta laadukas. Sain siis joululahjaksi ompelukoneen, kynsikkäät, pipon, kirjan (R. Dawkins: Maailman hienoin esitys), pitkät kalsarit (ahh, parhautta), Blue-ray -soittimen, Ismo A:n levyn (oujee) ja ihanan lehmäkorun :) Sitte lisäksi tuli lukuisia kolhoosilahjoja tuon ukkokullan kanssa. Kovin aikuismaista, sanon minä.

Mitäpä sitä jouluna sitten muuta... No, olen syönyt hiilareita ja se kyllä tuntuu. Äitin tekemistä karjalanpiirakoista möisin vaikka sieluni, saati sitten karppausperiaatteeni.... Karjalanpiirakoita ja karkkia on tullut vedettyä ihan urakalla sillä seurauksella, että eilen illalla oli jokseenkin huono olo. Tämä aamu alkoi hienosti karppauksella, mutta päivä jatkui pizzalla, suklaakakulla, siiderillä/oluella ja Fazeruin sinisellä. Noooo... jospa sitä jouluna saa vähä lipsua. Pitää vain palata mahdollisimman pian karppausruotuun, ettei sokerista vieroittautuminen käy taas kovin vaikeaksi. Ja 5 kk:n "työtä" (useampi pudotettu kilo ja reilusti pienempi vaatekoko) ei haluaisi valuttaa hukkaan. Ja nyt sen huomaa, miten karpatessa olo on parempi. Ei tätä hiilarimättöä kovin suuri ikävä ole. Jatkamme siis karppausta ensi tilassa (kunhan jouluherkut on syöty pois).

Kaksi viikkoa olisi vielä lomaa jäljellä. Mahtavaa, kun saa nukkua aamulla pitkään. Mitenkähän sitä sopeutuu taas työelämään, kun se koittaa tämän loman jälkeen... ARGH! Vaan enpä sitä tässä aio turhaan murehtia. Lomailen, ja nautin elämästä. :)