Ärsyttää

Nyt ärsyttää monikin asia:

• Paniikkinappi: Miksi himputissa ihmiset keuhkoaa TÄÄLLÄ niiden joditablettien ja foliohattujensa kanssa. Japaniin on aika he-le-ve-tin pitkä matka, eikä se säteily sieltä aivan heti taida tänne tulla. Ja jos ei siellä Tokiossakaan vielä painella paniikkinappeja, niin MIKSI ihmeessä niitä pitäisi täällä painella.

• Ihmisten ydinvoimakannanotot: Kommentit sekä ydinvoimaa vastaan että ydinvoiman puolesta ovat aivan per-sees-tä kun niihin revitään perusteluja tuosta Japanin ydinturmasta. Minä en ydinvoimasta välitä, mutta en minä sitä mielipidettä tämän katastrofin perusteella ole muodostanut. Nyt on enemmänkin sellainen "I told you so" -olo. Sanotaan mulle mitä sanotaan, mutta mun mielestä ydinvoima EI ole saasteeton energiamuoto. Hiilidioksiditon se on joo, mutta se hiilidioksidin puuttuminen ei maailmaa pelasta (ainakaan keksityltä hiilidioksidin aiheuttamalta lämpenemiseltä).

• Vaalikeskustelu:  Nyt, kun ihmiset muuttavat kantojaan ydinvoimasta, ovat myös poliitikot kääntäneet kelkkansa ydinvoima-asiassa. Kovasti ollaan nyt kriittisiä, kun pitää ääniä kalastella. Perse sentään! Onko täällä kenelläkään politiikkaan halajavalla kanttia sanoa mitä oikeasti ajattelee näin vaalien alla, vai onko kaikki vain tyhjää äänenkalastelusanahelinää?! Niin, ja mitä ihmettä yksi edustaja voi saada aikaan?!

• Politiikka ylipäätään: Tarviiko tätä nyt sen enempää perustella?! Jotenkin tuntuu, että oli puolue mikä hyvänsä, niin hallituspuolueen ovat jotain mieltä asioista ja oppositiopuolueet erimieltä. Asetelma olisi täysin sama riippumatta ketkä olisivat hallituksessa ja ketköä oppositiossa. Politiikka on siis minun silmissäni kinastelua hallituksen ja opposition välillä. Puolueilla ei niinkään näytä olevan mitään merkitystä, saati niiden "ajamilla" asioilla. 

Angstangst. Näillä mennään. Lisäksi ärsyttää työkiireet ja rytmihäiriöt. Toinen viikko lomaa olisi ollut poikaa. Jospa sitä pääsiäiseen saakka jaksaisi kärvistellä.

p.s. Harvemmin olen ollut näin valveutunut yhteiskunnallisista asioista. Pitäsköhän nyt mennä ja mitata kuume...

Hiihtoloma (ei todellakaan loma hiihtämisestä :))

Vihdoin se tuli, nimittäin kauan odotettu hiihtoloma :) Töissä on tullut tehtyä kaikenlaista melkoisella intensiteetillä, joten loma oli siis paikallaan.

Antti lähti perjantaina Jannen kanssa Saksaan poikien lomalle. Minä jäin kotiin. Perjantai-ilta meni soittaessa OIGG:n porukalla (muksaa!!). Lauantaina nukuin pitkään, käytin koirat piiiitkällä paskansyöntilenkillä ja sitten suuntasin WGONOB:n treeneihin Oulaisiin (muksaa sielläkin!!). Ilta meni rennoissa tunnelmissa Magnersin keralla.

Sunnuntaina käytin taas koirat lenkillä (paskoja vältellen). ja sitten tein päätöksen, että nyt on lähdettävä Maliskylän maisemiin hiihtelemään. Vuokrasin nimittäin Ylivieskan Ladulta metsäsukset viikoksi, ja pakkohan niitä oli päästä testaamaan.

Käväisin eilen parin tunnin lenkin lähimaastossa. Sain lukuisia jälkihavaintoja hirvistä ja taisinpa saada ne liikkeellekin. Lintuhavainnot jäivät valitettavasti aika minimiin. Ilma oli mahtava ja endrofiinin eritys suuri siitä kaikesta rämpimisestä ja tarpomisesta.

Tänä aamuna käytin taas koirat lenkillä ja odottelin, että taivas selkenee ennenkuin lähden lempipaikkaani hiihtelemään. Puolen päivän jälkeen aurinko rupesinkin sitten paistelemaan. Lämmitin kaakaon termariin, pakkasin sukset autoon ja ajelin kohteen lähettyville. 

Lempparipaikkani täällä kotimaisemissa on Vähäkotaneva. Se paikka on tehnyt minuun vaikutuksen jo pikkutyttönä. Oli vuodenaika mikä hyvänsä, se paikka rauhoittaa ja tekee minut onnelliseksi. Näin kävi myös tänään. Hiihtelin aurinkoisella nevalla ja nautin näkymistä. Se oli ihanaa.

Tässä muutamia kuvia hiihtoreissulta:

Teeretkin olivat suolla vähän matsia pitäneet. Ihania kevään merkkejä siis oli nähtävillä.

Kaiken kaikkiaan hiihtoloma on ollut rentouttava ja ihana. Uskon, että tällä akkujenlatausviikolla saan paljon jaksamista tuleviin työviikkoihin. Ja hirveä hinku on tullut ostaa omat metsäsukset... Mistähän niitä löytäisi ;)

Umpihanki kutsuu taas huomenna... Mihinkähän sitä tällä kertaa suuntaisi?!