Puolimieli poikkeaa edellisistä Happoradion tuotoksista kautta linjan näkyvällä vakavuudella ja jopa synkeydellä. Se ei välttämättä ole huono asia (paitsi jo levyn kuuntelua aloittaessa olet jo valmiiksi ”ranteet auki” -fiiliksellä…).
Levyn soundimaailmasta tulee happoradiomaisuuden lisäksi mieleen Coldplay ja Neljä Ruusua. Laulussa olisin kaivannut enemmän myös Akin ylempää rekisteriä, koska se toimii!
Yhdeksi tosi hyväksi jutuksi tälläkin levyllä nousee MdF:n rummuttelut. Hyvin jytisee taas! Ja olen yhä sitä mieltä, että Markun musiikkitausta ja sen näkyminen näissä rumpuhommissa on yksi merkittävä syy Happoradion soundiin!
Kaikin puolin odotukset tähän levyyn olivat kovat. Levy paranee lähes jokaisella kuuntelukerralla. Purematta en sitä niellyt enkä siitä automaattisesti tykännyt (toisaalta en myöskään automaattisesti ollut siitä tykkäämättä). Mielenkiintoinen tuotos!
Levyn soundimaailmasta tulee happoradiomaisuuden lisäksi mieleen Coldplay ja Neljä Ruusua. Laulussa olisin kaivannut enemmän myös Akin ylempää rekisteriä, koska se toimii!
Yhdeksi tosi hyväksi jutuksi tälläkin levyllä nousee MdF:n rummuttelut. Hyvin jytisee taas! Ja olen yhä sitä mieltä, että Markun musiikkitausta ja sen näkyminen näissä rumpuhommissa on yksi merkittävä syy Happoradion soundiin!
Kaikin puolin odotukset tähän levyyn olivat kovat. Levy paranee lähes jokaisella kuuntelukerralla. Purematta en sitä niellyt enkä siitä automaattisesti tykännyt (toisaalta en myöskään automaattisesti ollut siitä tykkäämättä). Mielenkiintoinen tuotos!
1| Ahmat tulevat
Täytyy sanoa, että tässä on yksi Happoradion parhaista biiseistä! Sanoituksen ja musiikin yhdistelmä on kerrassaan henkeäsalpaava. Rinnassa puristaa ja silmäkulma kostuu. En tiedä tarkalleen mistä se johtuu, mutta jokatapauksessa biisi kolahtaa ja kympillä! Eritoten kertsin sana koskettavat: ” Aurinko paistaa ja se paistaa lkäpi vartalosta, minusta ei jää varjoa. Elämä kulkee mut se kulkee liian nopeasti, minusta ei jää jälkiä.” Livevetoa odotellessa...
Tämän biisin voimalla on aloitettu monta aamua (tiedä sitten onko se hyvä...).
Ja herranjestas siellä rumpupatteristossa taas pistetään parasta! Me like!!
2| Ihmisenpyörä
Tämä biisi jäänee nyt analyysin ulkopuolelle. Biisiä olen kuunnellut aktiivisesti jo kesäkuusta asti ja sitä sävyttää vahvat muistot kesäkuisesta illasta Kalajoella. No words.
3| 01:30 (Elossa)
Sanoituksiltaa biisi on vahva. Viestiä korostaa vielä onnistunut musiikillinen kokonaisuus. Kontrasti säkeistöjen rauhallisuuden ja kertsien räimeen kanssa on oikeinkin toimiva. Biisi on ollut suosikkieni listalla alusta saakka.
Ja voi Markku miten mukava rumpujuttu siellä säkeen keskellä on. :)
4| Anna anteeksi
Aluksi tässä biisissä jokin ärsytti, mutta kuuntelukerta kuuntelukerralta se on kasvanut ja nyt pidän siitä jo aika paljon. Jos sanoituksista jotain analyysiä heittää, voisi sieltä kuulla jotain kaikuja jonkinsorttisesta parisuhdeväkivallasta.
Musapuolesta sen verran, että siirtymät säkeistä kertseihin on kerrassaa ovelat. Ja piano on taas laitettu hienosti tunnelmoimaan. Ah.
5| Sahattu oksa, poltettu silta
Tämän biisin kanssa on käynyt samalla tavalla kuin edellisen kanssa. Aluksi ei oikein napannut, mutta nyt jo suosikkilistalla. Sanoituksissa on mielestäni kaikuja Vuosipäivästä (kivaa!). Sanat on hyvät ja soittopuolen reipas meno iskee meikäläiseen.
Ja tämä biisi palkitsee kuulokkeillakuuntelijan. Sieltähän löytyy kaikkea kivaa sälää.
6| Pohtija
Rytmillisesti ovela. Sanoitukset pohtivat. Erityisesti pidän kappaleen hyräilyosuuksista. Kivoja stemmoja ja jammailua. Sen suurempia viboja biisi ei kuitenkaan herättele.
7| Pelastaja
Toinen sinkkubiisi, joka aluksi oli minulle jostain syystä pettymys. Tämäkin biisi on kuitenkin kasvanut kuuntelukertojen lisääntyessä. Sanoitukset ei oikein nyt nasahda. Onhan ne kivat, mutta jotenki ilmeiset. Toisaalta tartteeko sitä aina olla jotain suurempaa hakemassa. Minä en vaan nyt ole kauheasti pähkinöinä.
8| Umpisolmu
Tämän biisin tunnelma on ehkä kaikista eniten Neljää Ruusua hipovaa, ehkä alkuun jopa ärsytykseen saakka. Vaikutteita toki saa ottaa, mutta tässä mennään ehkä hintsusti överiksi ;). Toisin sanoen biisiä voisi luulla Neljän Ruusun tuotokseksi: laulu, kitarat, synat, rumpusoundi, KAIKKI!
Alkuärsytyksestä päästyäni aloin keskittyä itse biisiin. Musiikillisesti mielenkiintoinen viritelmä. Mukavaa harmoniaa ja kepeyttä. Sanoituksissa rupesin etsimään esikuvia tarinan henkilöille. Löysin, enkä toisaalta löytänyt.
9| Häävalssi mollissa
Miksi tämä kappale on tällä levyllä? Sanoitusten puolesta OK, mutta musiikillisesti jotenkin eriparia muun tuotoksen kanssa.. Kaunis sävellys sinänsä, mutta onko tämä levy tämän biisin paikka. Ja jotenkin se oboe siellä tökkii ihan satasella.
Olin lukevinani jostain myös, että tämä olisi trilogian päätösosa. No niinpä onkin. Ensimmäinen osa on Väärä mies , toinen osa on Che Guevara ja tämä se päätösosa. Liekö trilogiassa jokin omaelämänkerrallinen tragedia. En tiedä, arvelen vain.
10| Ottaisitko silti minut
JESTAS SENTÄÄN!!! Tässäpä biisi minun makuuni! Sopiva angsti sanoissa ja tunnelmassa iskee mahtavasti. Ainoa mikä ohuesti harmittaa on jotkut soundit noissa taustoissa. Mutta harmittaminen on toki niin ohutta, ettei se tunnelmaa pilaa. Tämä on levyn yksi parhaista biiseistä! Saa nähdä pääseekö tästä nauttimaan livenä.
*************************************************************************************
Nostan levyltä tällä hetkellä suosikeikseni Ahmat tulevat, 01:30 (Elossa), Ottaisitko silti minut.
Lopuksi vielä jeesustelua. Toivoisin, että herra Tykki ajattelisi ääntään. Älytön röökaaminen ei tee äänelle hyvää ja ottaen huomioon, että se ääni on jumalainen haluaisin kuulla sitä myös jatkossa. Laulusoundi on muuttunut jonkin verran minun mielestäni Kaunis minästä ja selvästi Vuosipäivästä. Toivottavasti ei käy niinkuin Bonolle...
