Kallioniemi

Tähän haistaa järven
vedet turvalliset
Kuulee puut jos tuulee
vaiheeni varhaiset
Vähän matkaa talolta
missä roskat palavat
kasvaa ikäiseni puu
nyt jo oksat kantavat
painonsa

Minä muistan mullan
versot juurtuneet
Kuulen lähtöjen äänet
portit ruostuneet
Vähän matkaa etelään
sähkömetsän takana
kasvaa suvun suuri puu
kohta oksat kantavat
painonsa

Vielä tällä paikalla, seisoo meidän lapsemme
Ja me istutamme puun ja sen oksat kantavat
painonsa

Ja me istutamme puun

- Aki Tykki

Ankiaa ja pimiää

Kylläpä on pihalla ankiaa ja pimiää ja märkää ja tympiää. Tulis lunta ja pakkasta niin helepottais. Kellojen siirtämisen jälkeen on jotenki menny ihan ranttaliksi tämä homma. Kovasti vaan haluaisin vaipua talviunille. Se olis NIIN mukavaa.

Koirareenitki hyyty aivan yhtäkkiä. Eihän nyt enää töiden jälkeen nää tehä mitään ilman valoja. Ja koirien treenaaminen valonheittimien kanssa olis jo ehkä hiukkasen huvittavaa :D

Nyt pitänee vaan kärvistellä hetki niin kyllä se tästä iloksi muuttuu, niinku aina ennenki.

Kaiken tekemisen hyytymisen lisäksi on hyytyny hyvä lukuharrastus. En saa uutta Wallanderia luettua, en sitte millään. En tiiä mistä johtuu. Ehkä se ei oo niin hyvä ku edelliset Wallanderit. No, lukemisen tilalle oon sitte keksiny uutta tekemistä. Oon ruennu kutomaan ja tekemään salomoninsolmuja. Heh. Kivaa. Oon vissiin tullu vanhaksi :D