Kulttuuria & perinteitä, tapakristillisyyttä vaiko uskonnollisuutta?

Meidän vauvalla on nimi. Nimi oli ollut valmiina jo ennen syntymää. Syntymän jälkeen vain tarkistettiin, näyttääkö se vauva Inarilta. Ja kun näytti, nimi pätkäytettiin tytölle saman tien. Ja saman tien se myös kerrottiin kaikille. Miksei olisi kerrottu, kun kerta tytöllä nimi on?!

Ilmeisesti se on outoa. Nimittäin nimen kertominen kaikelle kansalle heti lapsen syntymän jälkeen. Ainakin näillä huudeilla. Minulta on nimittäin kysytty pariinkin otteeseen, että oliko teillä jotain ongelmia synnytyksessä, kun olette antaneet nimen heti. Ööö... no tuota... eipä ollut. Lisäksi on kysytty, että onko se nimi nyt virallinen. No onpa tietenkin. Maistraatissa asti virallistettu. Sairaalassa yksi hoitaja sanoi, että te ette vissiin kuulu kirkkoon, kun annoitte nimen heti. Öö... No jaa... eipä kuuluta, mutta mitä sillä on tämän kanssa tekemistä! Kovin on vissiin kummallista nimen kertominen heti.

Tästä päästäänkin sitten sujuvasti aiheeseen ristiäiset. Niitähän meillä ei nyt sitten ole. "Ai miksei teillä ole ristiäisiä? Mitkä teillä sitten on? Onko teillä nimiäiset?" Meillä ei ole ristiäisiä, no, yllämainitusta syystä ja nimiäisiäkään meillä ei ole, kun nimi on jo annettu. Meillä on vain juhlat, Inarin ensimmäiset juhlat, jossa syödään, syödään, syödään ja rupatellaan mukavia. :) Tästä ei varsinaisesti kukaan ole mitään sen enempiä kommentoinut, mutta joskus tätä keskustelua on seurannut vaivautunut hiljaisuus. En sitten tiedä mitä se kaikilla tarjoittaa, mutta tiedän kyllä, että jotkut mielessään (ja onneksi vain mielessään) ehkä "siunailevat" ristiäisten puuttumista.

Olenkin tässä sitten miettinyt, että aika tiukassa ovat asenteet ja perinteet. Ainakin täällä meillä päin. Olen myös sitten pohdiskellut näitä uskonnollisuusasioita ja -asenteita. Kastejuhla on mielestäni uskonnollinen juhla. Me emme ole uskonnollisia, joten minusta se on vain luontevaa, ettei meillä sitten kastejuhlaa vietetä. Mutta ilmeisesti kastejuhla on myös perinteikäs osa kulttuuria ja kaikki eivät ehkäpä (?) edes ajattele juhlan uskonnollisuutta sen syvällisemmin... Olisikohan näin?

Luulin olevani tämän asian kanssa (tai lähinnä sen kanssa mitä muut ajattelevat) sinut, mutta ilmeisesti en olekaan. Olen aika herkkänahkainen sille, että joku kritisoi (tai ainakin luulen, että joku kritisoi) periaatteitani tai ajatuksiani. Mistä lie johtuu, en tiedä. Se vähän ärsyttää.

Että semmosta tällä kertaa.